Endometrioosi: minun tarinani – Wild Nutrition Finland
Endometrioosi: minun tarinani
 
 
 

Endometrioosi: minun tarinani

 
 

Kirjoitan tätä endometrioosi tarinaa kahdelta kantilta, ravintoasiantuntijana sekä endometrioosista kärsineenä. 

Ravitsemusterapeuttina työskennellessäni olen tavannut monia endometrioosista kärsiviä naisia. Osa heistä tiesi sairastavansa endometrioosia, osa ei.  Nämä naiset, jotka eivät tienneet endometrioosistaan olivat varanneet minulta konsultaatioajan käsitelläkseen näennäisesti toisiinsa liittymättömiä tiloja, kuten voimakasta väsymystä, masennusta tai kivuliaita ajanjaksoja. He eivät tunnistaneet, että nämä oireet osoittivat perussairauteen, kuten endometrioosin. Monet näistä asiakkaista olivat eläneet näiden oireiden kanssa yli kymmenen vuoden ajan, ennen kuin saivat diagnoosin.

Näiden naisten ylivoimainen tunne on turhautuminen - he kokevat usein että eivät tule kuulluiksi käydessään ammattilaisten vastaanotoilla. Toinen turhautumista lisäävä seikka on diagnoosin saamiseen kuluva pitkä aika ja samaan aikaan he kärsivät sanoinkuvaamattomista kivuista. Diagnoosin saamisen jälkeen turhautuminen kulminoutuu vajavaiseen tietoon endometorioosin hoidosta ja sen kanssa elämisestä. Tiedän hyvin, kuinka vaikeaa tämä kaikki voi olla. 

Ottaen huomioon, että jopa joka kymmenes nainen kärsii endometrioosista voisimme olettaa, että tietoisuus aiheesta olisi merkittävästi suurempaa. Jo tästä syystä pelkästään koin tarvetta ja inspiraatiota kirjoittaa aiheesta kirjan.

 

Nyt kerron oman tarinani. 

Ymmärsin vasta 26-vuotiaana, että minulla oli endometrioosi. Tämä ymmärrys tapahtui ravitsemuksen opintojeni seurauksena. Kuukautiseni alkoivat ollessani 14-vuotias ja siitä asti koin äärimmäisen voimakkaita kuukautiskipuja, suoliston kipuja sekä tunsin usein huimausta ja heikotusta.

Kävin 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa lääkärissä näiden oireiden takia. Minulle määrättiin voimakkaita kipulääkkeitä ja lääkärin antama diagnoosi oli voimakkaat kuukautiskivut (dysmenorrea). Kipulääkkeet eivät juuri auttaneet, mutta olin tuossa kohtaa vakuuttunut, että kipulääkkeet olivat paras olemassa oleva hoitomuoto oireisiini. 

Seuraavien vuosien aikana oireideni listaan tuli lisäksi krooninen väsymys, joka tylysti diagnosoitiin viruksen aiheuttamaksi syndroomaksi (post-viral syndrome).  Hyväksyin tässä kohtaa voimakkaat kuukautiseni, joiden kanssa minun vain piti oppia elämään, mutta äärimmäinen krooninen väsymys alkoi vaikuttamaan voimakkaasti silloista teini-ikäisen tytön elämääni. Tätä kuitenkin jatkui seuraavan 14 vuoden ajan. Noiden vuosien varrella sain useita lääkärin lausuntoja, joissa oli mukana krooninen väsymysoireyhtymä ja myalginen enkefaliitti (ME).

Yliopistoaikana nautin suuresti erilaisista sosiaalisista tapahtumista ja tilanteista. Samaan aikaan kärsin kuitenkin matalasta mielialasta, lisääntyvästä energian puutteesta ja lantion seudun kivuista. Nyt läpi kuukauden, eikä enää vaiheittain. Jälkeenpäin miettien ymmärrän, että maksani taisteli ottaakseen vastaan ​​tyypillisen opiskelijan elämäntavan ja heilahtelevat hormonini. 

Yliopistosta valmistumisen jälkeen etsin jälleen lääketieteellistä apua oireisiini. Kerroin vastaanotolla, että oloni ja oireeni olivat koko ajan pahemmat ja jatkuivat jatkumistaan.  Minut ohjataan ultraäänitutkimukseen. Tutkimus oli selkeä: vaikea mutta luonnollinen ovulaatiokipu. Tunsin törmänneeni seinään, mutta olin vakuuttunut siitä, että oireideni taustalla oli jokin muu selitys. 

Vasta kun aloitin 25-vuotiaana ravitsemusopintojeni työharjoittelun ja tutkittuani naisen endokriinistä (hormonaalista) järjestelmää, sain tietää hormonaalisesta poikkeustilasta nimeltä endometrioosi. Kysyin lääkäriltä, että voisiko tämä olla minua vaivaava ongelma? Minulle kerrottiin, että se oli epätodennäköistä, mutta jos näin olisi, parhaat hoidolliset vaihtoehdot olivat joko ehkäisypilleri tai raskaus. 

En halunnut ottaa ehkäisypillereitä käyttöön, eikä lapsen saaminen ollut vaihtoehto elämäni siinä vaiheessa. Vaadin toista vaihtoehtoa ja sinnikkyyteni johti siihen, että sain lopulta laparoskopia tutkimukset. Tutkimuksien tulos osoitti kohtalaista tai vaikeaa endometrioosia vasemmassa ja oikeassa munanjohtimessa, jotka olivat mitä todennäköisemmin olleet siellä jo kuukautisten alkamisen jälkeen. 14 vuoden jälkeen minulla oli vihdoin vastaus. 

Laserhoidon avulla minulta poistettiin niin paljon endometroosikudosta kuin mahdollista. Hoidon jälkeisessä tarkastuksessani sain tiedon melko äkillisesti, että luonnollisin keinoin raskaaksi tuleminen olisi epätodennäköistä. Sain kehotuksen, että minun tulisi yrittää tulla raskaaksi mahdollisimman pian. Ymmärrän nyt, että olen yksi niistä monista tuhansista naisista, joille kerrotaan  tarpeettomasti tämä mahdollisesti järkyttävästä uutinen. Minulla oli jo nuoresta asti vahva halu tulla äidiksi joku päivä, joten järkytyin valtavasti tästä saamastani uutisesta. Päätin ottaa terveyteni omiin käsiini, parantaa omaa hyvinvointiani ja haastaa saamani ennuste mahdollisesta hedelmättömyydestä.  

Noudatin ruokavaliota ja tein realistisia elämäntapamuutoksia, joihin tiesin pystyväni sitoutumaan. Näihin ei kuulunut asuminen luolassa, joogaamista tunnin ajan päivässä tai muutenkaan kaikenlaisen minulle normaalin elämän välttäminen. Sen sijaan tulin vain tietoisemmaksi terveydestäni yleisesti. Söin herkullisia ruokia ja join ihastuttavia viinejä, mutta  maltillisesti. Vuotta myöhemmin asiat olivat jo muuttuneet. Endometrioosini tuntui paljon rauhallisemmalta ja mennessäni tuolloin myös naimisiin aloin yrittää vauvaa. Neljä kuukautta myöhemmin huomasin olevani raskaana ja vuonna 2007 syntyi ensimmäinen poikamme Alfie. Koin vielä kaksi luonnollista ja terveellistä raskautta vuosina 2010 ja 2014, joiden tuloksena poikamme Ned ja Oscar syntyivät. 

Nykyään endometrioosini on hallittavissa. Joskus menee kuukausia, jolloin kipuni on lähes minimaalinen tai en huomaa niitä ollenkaan. Minulla ei ole ollut pyörtymistä, ei suoliston epämukavuutta, energiani on parantunut huomattavasti. Syön edelleen tietoisesti ja huolehdin itsestäni. Tiedän, että on joitakin ruokia ja juomia, joita nauttimalla oireena laukeavat uudelleen. Toisinaan haluan silti nauttia näistä ruoista tai juomista  ja toisinaan en. Tämä on minun valintani, mutta se on tietoinen valinta. Terveellinen syöminen ja eläminen eivät saisi tuntua työltä, vaan aidolta nautinnolta. En sano tätä vain siksi, koska olen ravintoterapeutti. Vaan siksi, koska olen nainen, joka on saanut kokea ne fyysiset ja emotionaaliset hyödyt,  kun kunnioitin oman kehoni uskomatonta voimaa parantua antamalle sille oikeat työkalut. Olen myös tietoinen siitä, kuinka elämäntyyli vaikuttaa oireisiini. Ymmärrän hidastamisen tärkeyden sekä annan keholleni sekä mielelleni aikaa palautua. Sillä, että arjessani ajoittain “vain olen”, on ollut minulle merkittävä terveyttä edistävä vaikutus. Nykyisin kuuntelen oireitani ja otan ne vastaan lempeinä muistutuksina, siitä että nyt on aika hidastaa ja levätä. 

Minulle ravitsemusterapeutin työssä liikkeellepaneva voima on halu ymmärtää ihminen holistisena kokonaisuutena; sielu, tunteet, ympäristö, kehon toiminnot ja miten ne vaikuttavat terveyteen. Meidän on helppo uhriutua, kokea olevamme väärin ymmärretty sekä joskus huomaamaton terveydenhuollon ammattilaisten silmissä. Jaan kirjassani Take Control of Your Endometriosis kokemukseni ja tietoni endometrioosista. Sen lisäksi jaan myös muiden inspiroivien henkilöiden tarinoita, joiden kanssa minulla on ollut ilo työskennellä ja keneltä olen oppinut matkani varrella. Kaikki nämä tarinat ja jakamani tieto syventävät ymmärrystäsi endometrioosista. Käytä omia kokemuksiasi mahdollisuutena kukoistaa ja elää täyttä elämää.

Kirjoittanut,

Henrietta Norton 

Diplomi ravintoterapeutti (BSc Dip NT), Wild Nutrition sarjan perustaja